Hasi valmiina keikoille

Kesä 2014 oli muutosten aikaa… Rakas pitkäaikainen työ maailmalla jäi ja Suomi tuli 16 vuoden jälkeen kuvioihin mukaan. Nyt on aikaa musiikille kaikilla sektoreilla. Omat pöytälaatikkosävellykset alkavat muuttua oikeiksi kappaleiksi iPadin GarageBand-ohjelmalla. Pa-laitteet on myös hankittu, joten Hasi on valmiina keikoille. Laitteita on tarkoitus vuokrata halukkaille hyvällä roudarilla…

Uusin kappale on jo YouTubessa: Vedä Minut Ylös. Se on nopeampaa Hasia ja soundit on tarkoituksella tehty 70-luvun tyyliin. Komppikitara on nauhoitettu mikrofonilla nailonkielisestä Yamahasta, jotta tunnelma olisi ”keikkamaisempi”. Sooloissa on sama ajatus, paitsi urut on GarageBandin valikoimista.

Seuraava kappale on työn alla. Hidas, tunnelmallinen ja laulua korostava: Ikuinen Ystävyys. Kappale on alunperin valmistunut 1999 syyskuussa suuressa ikävässä Italiassa kun silloinen rakas ystäväni Kata lähti Suomeen. Siihen aikaan kännykkälaskut olivat hirmuiset, halvemmaksi olisi tullut lento rakkaan luo. Mutta kun ei töiden vuoksi päässyt!

Lähiaikoina Ikuinen Ystävyys tulee YouTubeen kun Teosto ym pakolliset muodollisuudet on hoidettu kuntoon.

Alla studiofiiliksiä elokuisesta Parikkalasta. T. Hasi

Heinolassa jyrähti, PM 2000 vuosina 1983-1985

Savonlinnan opiskelujen jälkeen vuonna 1982 siirryin Itä-Hämeeseen, Heinolaan. Otin rummut ja kitaran mukaan… varmuuden vuoksi.

Jo seuraavana vuonna huomasin olevani muodostamassa uutta bändiä, jolle tuli nimeksi PM 2000. Perustajajäseninä lisäkseni Olli Barman (kitara). Heinolan kaupungin tekniseltä osastolta tuli mukaan Seppo Tumanto (basso). Soittelimme harjoitusmielessä muutaman kerran viikossa vuoden 1983 alussa Lyseonmäen koulun alakerran kellarissa. Tein pari lastenlaulua, joista nauhoitettiin eri versioita, Olli teki myös pari sävellystä, joista YouTubeen on ladattu Baaritiski kappale. Ohessa linkki: https://youtu.be/ZPVznzyOiVM?si=FlbhhD9FQx3DHJm8

Muuten kappalevalikoima oli hyvin laaja rokista iskelmiin.

Kun ryhmään tuli samana vuonna Matti Kauppinen (sähköpiano ja basso) rupesi ensimmäiset keikat kiinnostamaan. Teimme yhteistyössä Jouko Keskisen yhtyeen kanssa viikonloppukeikkoja Heinolassa, Lahdessa ja Sysmässä. Tumannon Seppo jäi työkiireidensä vuoksi ryhmästä pois, kosketinsoittajaksi tuli Tomi Roos ja niin muodostui virallinen PM 2000, jolla soitettiin vuoden 1985 loppuun asti.

Heinola oli tuohon aikaan hyvin vireä ja tunnettu musiikkikaupunki. Siellä aloitettiin Heinolassa Jyrää-ulkoilmakonsertit, joissa oli mukana Suomen huippuyhtyeitä. Mm. J. Karjalaisen yhtyeen jäseniä oli kotoisin Heinolasta, myöhemmin sieltä nousi uuden aallon mukana Apulanta jne.

PM 2000 yhtyeen tunnetuimmaksi esiintymiseksi jäi sen viimeinen keikka joulun alla vuonna 1985 Heinolan jäähallissa. Sitä varten saatiin kovia vahvistuksia: Laulajaksi tuli Mirja Kurttila ja toiseen kitaraan Pepe Komonen, joka myös lauloi. Yhtyeen versio kappaleesta We are the world oli todella upea.

Meitä pyydettiin keväälle 1986 esiintymään sen ajan tunnetuimpaan pubiin, Heinolan Heiliin, jossa ennen meitä olisi ollut Vesa-Matti Loiri yhtyeineen. Mutta, jälleen kerran Hannun työpaikan vaihto ulkomaille hajotti yhtyeen toiminnan. Yhtyeestä ei ole olemassa virallisia valokuvia.

Ollin (vasemmalla) kanssa on tavattu lähes vuosittain ja soitettu tuttujen iloksi. Oheinen kuva Lahdesta 2012.

Vuoden 1986 alusta siirryin Aurinkomatkoille kohdetyöhön ja siellä 1988 Alpeille Zell am Seehen SunSki-lasketteluoppaaksi. Musiikki oli mielessä jälleen ja iltaohjelmassa pääsin lavalle laulamaan. Ainoa kuva noista ajoista on Grazy Daisy-ravintolasta, jossa esiinnyin yhdessä ruotsalaisen trubaduurin Matts Rösellin kanssa. Laulamme Streets of Londonia, jossa minä välillä vetäisin osan suomeksi (Hectorin versio).

After studies I moved to Heinola city and there we founded a band (1983) called PM 2000 with guitar player Olli Barman. With us there played bass Seppo Tumanto and Matti Kauppinen (later keyboards). When Tomi Roos came to band Matti played bass and Tomi Keaboards.
We made co-operation with Jouko Keskinen band and played near by Heinola (Sysmä and Lahti) 3 years. Our biggest gig was in Heinola icehall in the end of 1985 and there we had extra singer Mirja Kurttila (Vuorinen) and guitar player-singer Pepe Komonen. Band made some own songs but most we played covers. Our version of song ”We are the world” was really good one. Bacause of my new job abroad we finished in early 1986.

Year 1988 I singed with swedish trubadour Matts Rösell in Austria, Zell am See. The restaurant was famous Grazy Daisy. (Photo above)

Rythm in blood, Savonlinna sekaisin 1979-1981

Opiskeluaika Savonlinnassa katkaisi siteet Imatralle Pelikaani yhtyeeseen ja niinpä syntyi Rythm in blood. Yhtyeessä esiintyivät: Manti (piano), Hauho (akustinen kitara), Ilkka (sähkökitara), Pepe (basso) ja Hannu (rummut & lyömäsoittimet). Auli auttoi pianossa aina kun ehti.

Keikkoja tehtiin kymmenkunta, kaikki Savonlinnan alueella. Yhtye lähti liikkeelle tilauksesta… Olavinlinnaan tarvittiin bändi OKL:n Linnanjuhliin syksyllä 1979 ja lupasin kasata porukan Ilkan kanssa. Taitoa oli, koska mm. Manti lauloi Savonlinnan Oopperakuorossa, Pepe oli ULO:n musiikinopettaja ja Ilkalla oma bändi Haminassa.

Kappaleet olivat lähinnä covereita, paitsi pari Ilkan omaa sävellystä. Olimme edustettuina kaikissa mahdollisissa opiskeljabileissä tuon kahden vuoden aikana. Yhtyeellä oli myös oma tanssiryhmä ja ”go-go tytöt”… Heitä valmensi suurella antaumuksella Timo, joka toimi lisäksi roudarina.

Opiskeluajan jälkeen 1981 keväällä kukin jatkoi omaan suuntaansa ja yhtyeen toiminta loppui. Haikeudella muistan noita iloisia vuosia.

 

Kuvassa Hauho ja Manti. He olivat yhtyeen varsinaiset laulajat.

 

Ilkan lentävä kuva…

 

Hasi keskittyy.

 

Seuraavassa blogissa suunnataan Heinolaan 1982 ja kerrotaan yhtyeestä nimeltä PM2000.

Rythm in Blood was band in Savonlinna city 1979-1981 when I was studying in East-Finland University. There were 5 players and 2 singers + go go girl dancers on gigs. All started in October 1979 when needed a band to Olavinlinna castle party. Ilkka Muurman (guitar) and I (drums) founded a band and it played with piano players (Auli and Manti) and bass player (our teacher Pepe) nearly all campus parties in that time. Our school was teaching us to kindergarden teachers and we finnished in May 1981.

Merja Ranta & Pelikaani, Imatran ylpeys 1978-1980

Pelikaani yhtye syntyi Imatralla 70-luvun puolivälissä ja liityin siihen vuonna 1978 syksyllä varusmiespalveluksen jälkeen. Rumpalina oli siihen asti toiminut Jukka Suominen, joka keskittyi jatkossa enemmän päivähoidon tehtäviin. Yhtye muodostui seuraavista henkilöistä: Laulusolistina Merja Ranta, kitaristina Pekka Lonka, basistina Hannu Leskinen, kosketinsoittimissa Jyrki Rautio ja rumpalina Hannu Siitonen.

Yhtye teki omaa musiikkia lähinnä niin, että Merja sävelsi ja Tarja (Hannu Leskisen vaimo) sanoitti. Sovitukset yhtye teki tiiminä. Tunnetuin kappale oli nimeltään Tuska, jolla osallistuttiin keväällä 1979 Rockin SM-kisoihin. Toki covereita soitettiin myös. Ulkomaisista suosituimpia olivat Eagles ja Eric Clapton, kotimaisista Karma ja Mikko Alatalo. Tanssimusiikkikeikoilla soitettiin sen ajan suosituimpia iskelmiä, muuten musiikkityyliksi voisi luokitella countryn, rockin ja jatsin väliin jäävän alueen.

Kuvassa vas. Hannu Siitonen, Hannu Leskinen, Pekka Lonka, Merja Ranta ja Jyrki Rautio

Kun Merja voitti Apu-lehden musiikkihaavi kilpailun vuonna 1979, hän pääsi edustamaan Suomea Itämeren laulufestivaaleille Karlshamniin. Samalla hän sai levytyssopimuksen ja pääsi ”leading ladyksi” Jamppa Tuomisen kesäkiertueelle. Tuona aikana Pelikaani esiintyi välillä ilman Merjaa ja lauluista vastasi lähinnä Pekka ja Hannut. Samana vuonna pääsimme toiseksi Rockin SM-kisoissa keskityylin sarjassa Lappeenrannassa, mutta loppukisapaikka jäi vain muutaman pisteen päähän. Kisakiertuetta veti Jussi Raittinen, jonka tapasin myöhemmin (2013) Krabissa lomailemassa ja hän muisti tapauksen sekä kappaleemme. Häntä jäi myös harmittamaan voiton lipsahtaminen meiltä. Ohessa linkki remasteroituun Tuska kappaleeseen https://youtu.be/TnBCf2ZmPbc?si=CBOtJazGoZuhDXPG

Kuvassa Rockin SM-kisat Lappeenrannassa 1979, vasemmalla Jussi Raittinen ja Pelikaani yhtye.

Teimme vuosina 1978-1980 yhteensä 24 keikkaa, joista osa oli konsertteja. Paikkakuntia olivat: Simpele, Saari, Savonlinna, Imatra, Lappeenranta, Joutseno, Vuoksenniska ja Lohikoski. Mieliinpainuvin keikka oli 29.4.1979 silloisella Savonlinnan Vanhalla Kasinolla kun kevät oli edennyt jo pikälle ja luonto oli läsnä terassilla sekä upeat järvimaisemat ympärillä, vappu tulossa… Se oli samalla yksi viimeisistä keikoistamme, sillä jälleen kerran Hannun täytyi vaihtaa maisemaa: Alkoi opiskelut Savonlinnan OKL:ssä ja upean Pelikaani yhtyeen tarina oli lopussa. Viimeinen virallinen keikka tehtiin 9.2.1980 Akonpohjan lavalla silloisen Saaren kunnassa. Kuva tuosta keikasta alla, huom. hauskat esiintymisasut.

Merja Ranta & Pelikaani band founded in mid seventies and I enjoyed it 1978 after my military service. We played near Imatra area in East-Finland 3 years and 24 gigs. Leading lady Merja took part of Baltic Sea Song Contest 1979 in Karlshamn and got recording deal. She also was singing with Jamppa Tuominen tour (best selling man artist that Summer in Finland).
Pelikaani band took part competition of Best Rock Band in Finland 1979. The final part was really near, we were second in semifinal in Lappeenranta.

Players: Merja Ranta, vocal, Pekka Lonka, guitar and vocal, Hannu Leskinen, bass and vocal, Jyrki Rautio, keybords and vocal, Hannu Siitonen, drums and vocal. Pelikaani made a lot of own songs. Most famous was ”Tuska”.

Ameno, Parikkalan paras rokkibändi vuosina 1976-1977

Caslon yhtyeen ”raunioille” muodostui aluksi Ameno 1 vuoden 1976 keväällä. Siinä oli Caslonista mukana basisti Hannu Hokkanen ja rumpali Hannu Siitonen, sekä uusina kitaristeina Jari Kaipainen ja Seppo Ahokas. Harjoituspaikaksi tuli Kaipaisen autotalli Parikkalassa. Samalla musiikki muuttui raskaammaksi. Soitettiin mm. Led Zeppeliniä, Jimi Hendrixiä ja Pink Floydia. Ameno 2 syntyi kun basisti Hannu Hokkanen siirtyi loppullisesti Joensuuhun ja uusi taituri Timo Wilska liittyi mukaan. Ameno 3 oli kitaristin vaihdoksen myötä syntynyt versio. Seppo Ahokkaan tilalle tuli Eki Pikarinen. Lopullinen versio oli Ameno 4, johon palasi kosketinsoittaja Lauri Koskinen, kitaristina Jari Kaipainen, bassossa Timo Wilska ja rummuissa Hannu. Tuolla yhdistelmällä tehtiin valtaosa keikoista ja kevennettiin musiikkia tansittavampaan suuntaan. Ameno teki kaikkiaan 33 keikkaa ja viimeinen irtokeikka oli vuoden 1979 penkkareissa Parikkalan Lukiossa. Muita keikkapaikkakuntia olivat: Simpele, Kesälahti ja Punkasalmi. Uusi aluevaltaus oli Ravintola Kaakonranta Parikkalassa, jossa soi ensimmäistä kertaa Juicen ja Bob Marleyn musiikki livenä muiden tuttujen nimien joukossa. Tuohon aikaan vakioyhtye Kaakonrannassa oli Walhalla. Amenon musiikki oli kaikkiruokaista, omia kappaleita ei esitetty julkisesti. Laulajana oli Lauri Koskinen, muutamissa kappaleissa taustalaulun lisäksi myös Hannu ja englanninkieliset rokkikappaleet hoiteli Jari Kaipainen. Erikoista oli se, että basisti Timo Wilskalle (15 v.) kitaristi Jari Kaipaiselle (17 v.) piti saada erikoislupa Kaakonrantaan, sillä ravintolaan ei päässeet alle 18 vuotiaat.

Ameno oli tunnettu lähiseutuja myöten ja siitä pidettiin. Olisimme varmaan jatkaneet pidempäänkin, mutta Hannun armeijaan lähtö 1977 syksyllä päätti yhtyeen toiminnan. Muut jatkoivat soittelua kotipaikkakunnalla, mutta Lauri Koskiselle aukeni uusi ura silloisen Suomen yhdestä halutuimmasta tanssiyhtyeestä : Kalmar Unionista. Lauri oli Kalmar Unionin kosketinsoittaja ja mukana laulamassa.

Seuraavassa blogissani palaan armeijan jälkeiseen elämään ja uuteen yhtyeeseen Pelikaaniin.

Yläkuvassa lopullinen yhtye, sitten Ameno 1, alemmassa Lauri Koskinen ja Hannu Siitonen

After Caslon band we had a new band: Ameno (no 1) in spring 1976. There we had  bass player from Caslon Hannu Hokkanen and drummer Hannu Siitonen, new guitarists were Jari Kaipainen and Seppo Ahokas. We started to play in a garage of family Kaipainen. Music came more heavy. We played Led Zeppelin, Jimi Hendrix and Pink Floyd. When our bass player Hannu Hokkanen moved to Joensuu started Ameno 2. New bass player was Timo Wilska. Ameno 3 borned when guitarist Seppo Ahokas left and Eki Pikarinen came. Finally came Ameno 4, when keyboard player Lauri Koskinen returned to the band and Anssi left. Same time our music changed lighter and it was easier to dance it. Ameno made totally 33 gigs in Parikkala, Simpele, Punkasalmi and Kesälahti. Dancing restaurant Kaakonranta was something new for us. We played there first time ever music of Juice Leskinen and Bob Marley. House band Walhalla was there that time nearly every month. Ameno played all kind of cover music (not own songs) and we were well known in that area.

Our youngest Timo Wilska (15 yrs) and Jari Kaipainen (17 yrs) had some problems to get in to the restaurant Kaakonranta and play there because 18 yrs was common age to finnish restaurants to get in that time. They got a special permission for entrance!

End of the Ameno was finnish army. Hannu has to go there in October 1977 and others continue to play still in Parikkala. Keyboard player Lauri Koskinen started to play later in Kalmar Union band (one of the best dance music bands in 70:s in Finland).

My next blog will tell about the time after army and new band Pelikaani.

In top Photo final band, then Ameno 1, lower Lauri Koskinen and Hannu Siitonen