Vapun lämpimiä tunnelmia

Vappupäivä Parikkalan torilla, sää aurinkoinen ja lämmin, tori täynnä iloisia ihmisiä. Siinä puitteet Hasin keikalle Parikkalassa… Mutta, tällä kertaa tekniikan takana. Halusin tuoda torille HasiAudion luonnollisen äänen.

Kyseessä perinteinen Vappurieha jossa paljon ohjelmaa sekä erilaisia tapahtumapisteitä. Tapahtuman tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen ja yhdistysten toimintaan. Musiikista vastasi Puruvesi Seitsikko.

Kunnanjohtaja Vesa Huuskonen piti hauskan puheen ja torilla ollut uusi Piikapatsas lakitettiin. Kaikkialla tapahtui, paloautoa ihailtiin, poneilla ratsastettiin, grillimakkaran tuoksu toi kesäisen tunnelman paikalle.

Torin jälkeen seuraavana iltana olin jo Särkisalmella Lohikontti-ravintolassa kitara kainalossa esittämässä omaa musiikkia LC Parikkalan kevätjuhlassa. Tällä kertaa ilman isoa pa-kalustoa, vain kitarassa pieni vahvistin.

Kesä lähtee liikkeelle Italiassa, josta olenkin aikaisemmissa blogeissa maininnut. Kitara on jälleen mukana, vaikka se ei ole nyt pääosassa. Aion tehdä uusia kappaleita ja luulen että tunnelmat siirtyvät niihin.

Oikein nautinnollista kesää!

t. Hasi

 

 

Uusi kappale kuunneltavissa: The Moment

Maaliskuu (2016) on mennyt pitkästä aikaa musiikin parissa. Viikoittaiset esiintymiset Aurinkoillassa saivat jatkoa 2.3. kun nousin Happy Snapperin lavalle ja esitettiin yhdessä Pitakin ja Snapper Bandin kanssa uusi versio kappaleestani Illusion.

Sunnuntaina 13.3. julkaisin uuden kappaleen YouTubessa: The Moment. Se on viides englanninkielinen kappaleeni ja kertoo siitä hetkestä ja tunnelmista kun tapasin vaimoni Katariinan vuonna 1999 Italiassa. Ohessa linkki https://youtu.be/NuHAeNH0awQ?si=kdpUr0UgBS7Wih93

Kävellessäni Khao Lakissa rannalla tuli samanlainen tunne, osittain ikävän sekainen ja soinnut sanoineen rupesivat putoilemaan ajatuksiin… englanniksi! Juoksin heti huoneeseeni kirjoittamaan ne ylös ja otin samalla kitaran esiin. Pian oli kappale ruutupaperilla ja seuraavana päivänä tein taltioinnin samantien.

Pituus on vain 3 minuuttia, sillä halusin tuoda ainoastaan oleellisen ja tunnelman esiin. Kaikki osuudet soitin itse ja laulut meni yhdellä otolla. Oikeastaan se on pitkälle fiiliskappale ja itselleni erittäin tärkeä. Huomasin että siinä on paljon kasarimeininkiä b-osassa Hollywood strings-soundeineen ja Roxette-sävelkulkuineen. A-osassa halusin kunnioittaa yhtä suosikkiani, lauluntekijä Dawid Bowieta karhealla kerronnallisella laululla. Näin syntyi The Moment. Kappale on teosilmoitettu Teostoon.

Ohessa tähänastiset YouTube-taltioinnit (16):

2012 lokakuussa Enkeli (2 latausta)

2012 lokakuussa Keltainen lintu

2013 tammikuussa Now is the time ja Sinä, meri ja tähdet

2013 helmikuussa Illusion ja Aamukasteen Prinsessa

2013 maaliskuussa The Final Song

2014 tammikuussa Yellow Bird (englanninkielinen versio Keltaisesta linnusta)

2014 elokuussa Vedä Minut Ylös

2014 syyskuussa Ikuinen Ystävyys

2014 lokakuussa Luottamus

2014 joulukuussa Arkikin on juhlaa

2015 tammikuussa Aseman Baariin

2015 syyskuussa Mystinen Ilta (tilausteos Parikkalan Patsaspuistoon)

2016 helmikuussa Miksi katsot mua pitkään

2016 maaliskuussa The Moment

 

 

Edellisessä blogissa ounastamani kappale siis pulpahti jo nyt esiin. Ehkä Italiassa vielä lisää erilaisissa tunnelmissa.

Hyvää Pääsiäistä! t. Hasi

Lämpöä ja aurinkoa koko talveksi

Kun pakkasin tavaroitani lokakuussa, en arvannutkaan että seuraava keikka olisikin jo heti marraskuussa ja Thaimaassa. Onneksi otin muutamia nuotteja mukaan ja positiivista asennetta uusiin ideoihin. Kehitimme yhteistyössä suomalaisen matkanjärjestäjän kanssa uudenlaista lähestymistapaa lomanviettäjiin. Voisiko toimisto joskus sijaita bambuseinillä ja pehmeillä tilavilla sohvilla varustetussa viihtyisässä coctail-loungessa… ja taustalla soida uutta sekä tuttua suomalaista akustista elävää musiikkia? Näin on käynyt Khao Lakissa ja sen vuoksi pistäydyin kitarakaupassa hankkimassa uuden puoliakustisen soittopelin.

Hasi viihdyttää kaikkia lomalaisia maanantaisin Aurinkoillassa Chang Baarissa omilla ja tutuilla kappaleillaan. Myöhemmin lavalle saapuu paikan oma houseband (Bangkokista), joka soittaa kansainvälistä musiikkia, myös thaimaalaista. Iltaan on saatu lisäksi yhteistyökumppaniksi suomalainen sukelluskoulu, joten tietoa ja tunnelmaa riittää kaikille. Chang Baarista (Norsubaari suomeksi) taitaakin tulla uusi kohtaamispaikka aktiivisille nautiskelijoille.

Jos talven lomasi suuntautuu Khao Lakiin, tervetuloa mukavaan meininkiin ja aurinkoiseen ilmapiiriin.

Alla Hasi harjoittelee iltaa varten

Merja Ranta & Pelikaani, Imatran ylpeys 1978-1980

Pelikaani yhtye syntyi Imatralla 70-luvun puolivälissä ja liityin siihen vuonna 1978 syksyllä varusmiespalveluksen jälkeen. Rumpalina oli siihen asti toiminut Jukka Suominen, joka keskittyi jatkossa enemmän päivähoidon tehtäviin. Yhtye muodostui seuraavista henkilöistä: Laulusolistina Merja Ranta, kitaristina Pekka Lonka, basistina Hannu Leskinen, kosketinsoittimissa Jyrki Rautio ja rumpalina Hannu Siitonen.

Yhtye teki omaa musiikkia lähinnä niin, että Merja sävelsi ja Tarja (Hannu Leskisen vaimo) sanoitti. Sovitukset yhtye teki tiiminä. Tunnetuin kappale oli nimeltään Tuska, jolla osallistuttiin keväällä 1979 Rockin SM-kisoihin. Toki covereita soitettiin myös. Ulkomaisista suosituimpia olivat Eagles ja Eric Clapton, kotimaisista Karma ja Mikko Alatalo. Tanssimusiikkikeikoilla soitettiin sen ajan suosituimpia iskelmiä, muuten musiikkityyliksi voisi luokitella countryn, rockin ja jatsin väliin jäävän alueen.

Kuvassa vas. Hannu Siitonen, Hannu Leskinen, Pekka Lonka, Merja Ranta ja Jyrki Rautio

Kun Merja voitti Apu-lehden musiikkihaavi kilpailun vuonna 1979, hän pääsi edustamaan Suomea Itämeren laulufestivaaleille Karlshamniin. Samalla hän sai levytyssopimuksen ja pääsi ”leading ladyksi” Jamppa Tuomisen kesäkiertueelle. Tuona aikana Pelikaani esiintyi välillä ilman Merjaa ja lauluista vastasi lähinnä Pekka ja Hannut. Samana vuonna pääsimme toiseksi Rockin SM-kisoissa keskityylin sarjassa Lappeenrannassa, mutta loppukisapaikka jäi vain muutaman pisteen päähän. Kisakiertuetta veti Jussi Raittinen, jonka tapasin myöhemmin (2013) Krabissa lomailemassa ja hän muisti tapauksen sekä kappaleemme. Häntä jäi myös harmittamaan voiton lipsahtaminen meiltä. Ohessa linkki remasteroituun Tuska kappaleeseen https://youtu.be/TnBCf2ZmPbc?si=CBOtJazGoZuhDXPG

Kuvassa Rockin SM-kisat Lappeenrannassa 1979, vasemmalla Jussi Raittinen ja Pelikaani yhtye.

Teimme vuosina 1978-1980 yhteensä 24 keikkaa, joista osa oli konsertteja. Paikkakuntia olivat: Simpele, Saari, Savonlinna, Imatra, Lappeenranta, Joutseno, Vuoksenniska ja Lohikoski. Mieliinpainuvin keikka oli 29.4.1979 silloisella Savonlinnan Vanhalla Kasinolla kun kevät oli edennyt jo pikälle ja luonto oli läsnä terassilla sekä upeat järvimaisemat ympärillä, vappu tulossa… Se oli samalla yksi viimeisistä keikoistamme, sillä jälleen kerran Hannun täytyi vaihtaa maisemaa: Alkoi opiskelut Savonlinnan OKL:ssä ja upean Pelikaani yhtyeen tarina oli lopussa. Viimeinen virallinen keikka tehtiin 9.2.1980 Akonpohjan lavalla silloisen Saaren kunnassa. Kuva tuosta keikasta alla, huom. hauskat esiintymisasut.

Merja Ranta & Pelikaani band founded in mid seventies and I enjoyed it 1978 after my military service. We played near Imatra area in East-Finland 3 years and 24 gigs. Leading lady Merja took part of Baltic Sea Song Contest 1979 in Karlshamn and got recording deal. She also was singing with Jamppa Tuominen tour (best selling man artist that Summer in Finland).
Pelikaani band took part competition of Best Rock Band in Finland 1979. The final part was really near, we were second in semifinal in Lappeenranta.

Players: Merja Ranta, vocal, Pekka Lonka, guitar and vocal, Hannu Leskinen, bass and vocal, Jyrki Rautio, keybords and vocal, Hannu Siitonen, drums and vocal. Pelikaani made a lot of own songs. Most famous was ”Tuska”.

Ameno, Parikkalan paras rokkibändi vuosina 1976-1977

Caslon yhtyeen ”raunioille” muodostui aluksi Ameno 1 vuoden 1976 keväällä. Siinä oli Caslonista mukana basisti Hannu Hokkanen ja rumpali Hannu Siitonen, sekä uusina kitaristeina Jari Kaipainen ja Seppo Ahokas. Harjoituspaikaksi tuli Kaipaisen autotalli Parikkalassa. Samalla musiikki muuttui raskaammaksi. Soitettiin mm. Led Zeppeliniä, Jimi Hendrixiä ja Pink Floydia. Ameno 2 syntyi kun basisti Hannu Hokkanen siirtyi loppullisesti Joensuuhun ja uusi taituri Timo Wilska liittyi mukaan. Ameno 3 oli kitaristin vaihdoksen myötä syntynyt versio. Seppo Ahokkaan tilalle tuli Eki Pikarinen. Lopullinen versio oli Ameno 4, johon palasi kosketinsoittaja Lauri Koskinen, kitaristina Jari Kaipainen, bassossa Timo Wilska ja rummuissa Hannu. Tuolla yhdistelmällä tehtiin valtaosa keikoista ja kevennettiin musiikkia tansittavampaan suuntaan. Ameno teki kaikkiaan 33 keikkaa ja viimeinen irtokeikka oli vuoden 1979 penkkareissa Parikkalan Lukiossa. Muita keikkapaikkakuntia olivat: Simpele, Kesälahti ja Punkasalmi. Uusi aluevaltaus oli Ravintola Kaakonranta Parikkalassa, jossa soi ensimmäistä kertaa Juicen ja Bob Marleyn musiikki livenä muiden tuttujen nimien joukossa. Tuohon aikaan vakioyhtye Kaakonrannassa oli Walhalla. Amenon musiikki oli kaikkiruokaista, omia kappaleita ei esitetty julkisesti. Laulajana oli Lauri Koskinen, muutamissa kappaleissa taustalaulun lisäksi myös Hannu ja englanninkieliset rokkikappaleet hoiteli Jari Kaipainen. Erikoista oli se, että basisti Timo Wilskalle (15 v.) kitaristi Jari Kaipaiselle (17 v.) piti saada erikoislupa Kaakonrantaan, sillä ravintolaan ei päässeet alle 18 vuotiaat.

Ameno oli tunnettu lähiseutuja myöten ja siitä pidettiin. Olisimme varmaan jatkaneet pidempäänkin, mutta Hannun armeijaan lähtö 1977 syksyllä päätti yhtyeen toiminnan. Muut jatkoivat soittelua kotipaikkakunnalla, mutta Lauri Koskiselle aukeni uusi ura silloisen Suomen yhdestä halutuimmasta tanssiyhtyeestä : Kalmar Unionista. Lauri oli Kalmar Unionin kosketinsoittaja ja mukana laulamassa.

Seuraavassa blogissani palaan armeijan jälkeiseen elämään ja uuteen yhtyeeseen Pelikaaniin.

Yläkuvassa lopullinen yhtye, sitten Ameno 1, alemmassa Lauri Koskinen ja Hannu Siitonen

After Caslon band we had a new band: Ameno (no 1) in spring 1976. There we had  bass player from Caslon Hannu Hokkanen and drummer Hannu Siitonen, new guitarists were Jari Kaipainen and Seppo Ahokas. We started to play in a garage of family Kaipainen. Music came more heavy. We played Led Zeppelin, Jimi Hendrix and Pink Floyd. When our bass player Hannu Hokkanen moved to Joensuu started Ameno 2. New bass player was Timo Wilska. Ameno 3 borned when guitarist Seppo Ahokas left and Eki Pikarinen came. Finally came Ameno 4, when keyboard player Lauri Koskinen returned to the band and Anssi left. Same time our music changed lighter and it was easier to dance it. Ameno made totally 33 gigs in Parikkala, Simpele, Punkasalmi and Kesälahti. Dancing restaurant Kaakonranta was something new for us. We played there first time ever music of Juice Leskinen and Bob Marley. House band Walhalla was there that time nearly every month. Ameno played all kind of cover music (not own songs) and we were well known in that area.

Our youngest Timo Wilska (15 yrs) and Jari Kaipainen (17 yrs) had some problems to get in to the restaurant Kaakonranta and play there because 18 yrs was common age to finnish restaurants to get in that time. They got a special permission for entrance!

End of the Ameno was finnish army. Hannu has to go there in October 1977 and others continue to play still in Parikkala. Keyboard player Lauri Koskinen started to play later in Kalmar Union band (one of the best dance music bands in 70:s in Finland).

My next blog will tell about the time after army and new band Pelikaani.

In top Photo final band, then Ameno 1, lower Lauri Koskinen and Hannu Siitonen

Mistä kaikki alkoi…

Musiikin ensimmäiset askeleet otin 10-vuotiaana isäni urkuharmoonilla. Kiitos isälle musiikillisista hetkistä kotona. Kun sain pari vuotta myöhemmin c-kasettinauhurin, oli ensimmäisten nauhoitusten aika. Elettiin vuotta 1969 ja c-kasetti oli lyömässä Suomessa läpi. Viisi vuotta myöhemmin (17-vuotiaana) kasettinauhurin kanssa astelin Hokkasten autotallille (samalla kadulla) ja nauhoitin naapurinpoikien soittoa. Seuraavalla viikolla istuinkin jo rumpujen takana ja soitettiin Hurriganesia ja Juicea. Näin syntyi ensimmäinen bändini nimeltään Tankero: Hasi, rummut, Timo Hokkanen, kitara ja Hannu Hokkanen, basso. Ensimmäinen keikka kuitenkin tehtiin vuonna 1974 Caslon nimisenä kun kosketinsoittajaksi saatiin Lauri Koskinen.

Ohessa kuva samaisesta autotallista Parikkalassa 1974.

I started my musical steps at age 10 with my fathers harmonkeyboards. Thanks to my father for many musical moments at home. Then two years later (1969) I got c-cassette recordplayer and started to record also neighbours garageband music (1974) in same street (brothers Hokkanen). Soon I reconised to sitting back to the drums and playing 70:s finnish popular music like Hurriganes and Juice. So started band called Tankero with Hasi, drums, Timo Hokkanen, guitar and Hannu Hokkanen, bass. A little bit later we made our first public performance with band called Caslon when we got a new keyboard player Lauri Koskinen.

Photo from garage, Parikkala, Finland 1974

Hasi

Musiikki on hyvää terapiaa

Nyt on blogi avattu. Aion esitellä Hasin musiikillisen elämänkaaren jatkossa sanoin ja kuvin. Minulle itselleni musiikki ja sen tekeminen on ollut parasta terapiaa kaiken kiireen ja touhuamisen keskellä. Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä elämää ennen kuin se menee omia menojaan. Kaikella on tarkoituksensa. Nautinnollisia hetkiä musiikin parissa.

I just opened my blog. Here I will tell my (Hasi) musical history with stories and photos. For me music and creating new songs is really important element in my life. It’s the best therapy in this modern and fast living world. Sometimes it is good to stop and think why you are here? Before all has gone. Life has a meaning for everyone. Enjoy music.

Hasi